20/04/2026
Tänään liputamme Evakoiden päivää.
Talvisodan evakot tulivat Kankaanpäähän helmikuun pakkasilla 1940. Eräänäkin aamuna ilmoitettiin 1500 hiitolaisen saapuvan junalla asemalle. Tiedossa oli, että matkalla oli joitain kuollut ja joitain syntynyt. Väki kuljetettiin Kankaanpään kirkkoon, Kirkonkylän kansakoululle ja Kankaanpään Opistolle. Tästä joukko jaettiin kylien taloihin. Kullekin annettiin lappu, johon oli merkitty kylä ja talo, jonne hevoskyydillä kuljetettiin. Koko joukko sijoitettiin vielä samana päivänä.
Kevättalven 1940 aikana Kankaanpäähän saapui noin 4000 siirtolaista. Ns. tasaussiirtojen jälkeen tänne jäi noin 1800 karjalaista, pääosin hiitolaisia. Siirtolaisten huolto oli järjestetty kunnittain ja kaiken järjestäminen vaati paljon paperitöitä. Koululaiset jatkoivat koulunkäyntiään viimeistään syksyllä 1940. Pika-asutus ei ehtinyt juurikaan käynnistyä, kun sodan alettua uudelleen iso osa siirtoväestä pääsi palaamaan takaisin Karjalaan syksystä 1941 alkaen.
1944 kesäkuussa alkoi uusi evakkovirta, tällöin kuntaan saapui enimmäkseen kirvulaisia. Siirtoväen Huollolla oli pitkäaikainen työ siirtolaisten avustamisessa uuden elämän alkuun. Karja ja muu omaisuus oli saatava yhteen omistajiensa kanssa. Tärkeintä oli saada katto pään päälle niin ihmisille kuin eläimille, sittemmin alettiin myydä maata ja etsiä työtä karjalaisille. Siirtoväen huoltojohtajina Kankaanpäässä toimivat ainakin Eino Salonen, Toivo Vainio, Matti Raunio ja Pentti Seppälä.
Sodan jälkeen Kankaanpäähän asettuneista karjalaisista suurin osa oli hiitolaisia, lisäksi Kirvun, Koiviston, Pyhäjärven, Räisälän, Sortavalan, Uukuniemen ja Viipurin asukkaita.
Historiasta muistuttaa nykyisin paitsi elinvoimainen Kankaanpään Karjalaseura, suvuissa jälkeläisille siirtynyt ruokakulttuuri ja kaikille näkyvänä Kankaanpään keskustassa sijaitsevat Karjalankatu ja Hiitolankatu.
