04/08/2026
Käsivarren Lappi, Sturmbock-linja ja tie Lapin sotaan – osa 2
Hi**erin Johtajan ohjeen nro. 50 mukainen saksalaisten joukkojen vetäytymisoperaatio sai helmikuussa 1944 nimekseen Birke (Koivu). Linnoitusvalmistelut aloitettiinkin jo keväällä 1944 karttasuunnittelulla, jonka kautta tulevien puolustuslinjojen sijaintia hahmoteltiin. Jo toukokuun lopulla uusien puolustusasemien suunnittelu oli pitkällä ja karttasuunnittelun jälkeen Lappiin jalkautui tiedusteluosastoja tutustumaan puolustuslinjan sijainteihin maastossa. Myös Käsivarren Lappiin jalkautui salaisia saksalaisia tiedusteluosastoja kartoittamaan Kaaresuvannon luontoa tulevia linnoituksia varten.
Operaatio Birken tarkoituksena oli irrottaa kaksi armeijakuntaa entisistä asemistaan ja marssittaa heidät läpi Lapin kohti pohjoisempia puolustustasoja. Operaatio Birken alkuvaiheessa tämän uskottiin tapahtuvan Neuvostoliiton painostaessa, joten suunnitelmaan kuului vihollisen viivyttäminen. Saksalaiset päätyivät rakentamaan Lappiin runsaasti viivytysasemia, kuten Ringwall-asema Rovaniemellä. Vetäytymisstrategiassa pyrittiin myös hidastamaan vihollisen kulkua hävitystöin ja murroksin. Koko Lapin polttaminen oli saksalaisten suunnitelmissa jo loppuvuodesta 1943 lähtien, vaikka vasta kesän 1944 mittaan saksalaiset huomioivat mahdollisuuden, että operaatio Birke saattaisi tarkoittaa taistelua myös suomalaisia vastaan.
Saksalaiset aloittivat peitenimeltään Sturmbock-linjaksi nimetyn Karessuando Stellungin rakentamisen elokuun alussa 1944. Valtavaa rakennustehtävää varten Enontekiölle keskitettiin rakentajaosastoja, jotka koostuivat sekä Wehrmachtin, Saksan puolustusvoimien, sotilaista, että Organization Todtin siviiliasiantuntijoista ja sotavangeista. Sturmbockin rakentaminen haluttiin salata myös paikallisilta, joten linnoitustöihin ei palkattu suomalaista siviilityövoimaa.
Rakentajaosastojen huoltaminen oli vaikeaa sillä itse rakennustyömaa sijaitsi kaukana sekä 20. vuoristoarmeijan Rovaniemellä sijainneesta päävarikosta, että muista Pohjois-Suomen varikkoalueista. Sturmbockin rakentaminen alkoikin tieverkoston rakentamisesta, mukaan lukien itse Käsivarrentien kehittämisen. Vaikka Käsivarren Lapin luonto oli erämaista ja rakentamisen kannalta vaikea, eteni teiden rakentaminen vauhdikkaasti. Syyskuussa 1944 Sturmbockin asemien rakentamista kiihdytettiin muuttuneen sotilaspoliittisen tilanteen vuoksi, sillä Suomi irtautui sodastaan Neuvostoliiton kanssa syyskuun alussa. Saksalaiset käynnistivät operaatio Birken mukaisen joukkojen vetäytymisen ennen kuin he olivat saaneet viimeisteltyä pohjoiseen suunnittelemansa linnoitukset.
Syyskuun loppupuolella Sturmbockin rakentajien vastuut laajenivat, kun työnjohto sai käskyn rakentaa eteen työnnetyt puolustusasemat kolmenkymmenen kilometrin päähän itään Palojoensuun alueelle. Näiden eteen työnnettyjen asemien tarkoituksena oli hidastaa vihollisen etenemistä Sturmbockin päävastarinta-asemaan Käsivarrentien varrella sekä estää vastustajan liikkeet Enontekiön (pohjoissaameksi Eanodat) ja Koutokeinon (pohjoissaameksi Guovdageaidnu, norjaksi Kautokeino) suuntiin.
Saksalainen, vahvennettu 7. vuoristodivisioona miehitti lähes valmiin Sturmbockin lokakuun lopussa 1944, Lapin sodan jo alettua todellisesti. Suomalaiset joukot ottivat saksalaisten polttaman Markkinan kylän haltuunsa marraskuun lopussa, saksalaisten irtauduttua Palojoensuun eteen työnnetystä taisteluasemasta.
Markkinan lähistöllä, Lätäsenon toisella puolella, oli vielä Mustavaaran etuvartioasema, jonka takana istuivat Sturmbockin hyvin varustetut ja vahvasti miehitetyt taisteluasemat. Linjat jähmettyivät Markkinan kylän ja Mustavaaran aseman välille seuraavaksi puoleksitoista kuukaudeksi, jonka aikana myös suomalaiset kaivautuivat asemiin. Ajan saatossa kylälle rakennetut taisteluasemat ovat jääneet muun rakentamisen alle, m***a lähellä olevilla Kuonnavaaralla ja Markkavaaralla voi vielä nähdä myös suomalaisten asemia. Käsivarren asemasota on jälkikäteen saanut lisänimen ”lasten ristiretki” sillä siellä taistelleet suomalaiset olivat lähtökohtaisesti kokemattomia asevelvollisia.
Saksalaiset jättivät asemansa Lätäsenolla tammikuun alussa, 1945, kun muut Saksan joukot olivat jo luopuneet Petsamon alueesta ja ryhtyneet marssiin kohti kotirintamaa. Saksalaisten viimeiseksi puolustusasemaksi Pohjoiskalotin alueella päätyi Lyngen-asema, jonka oikea sivu nojasi Kilpisjärveen. Viimeisistä asemistaan Suomen puolella saksalaiset kuitenkin luopuivat vasta huhtikuun lopulla 1945.
Saksalaisten linnoituksiin ja juoksuhautoihin voi tutustua tänäkin päivän Enontekiöllä. Sturmbockin puolustuslinnoitteet alkavat Järämän alueelta, jossa ollaan entisöity niin taistelu-, yhdys- ja ryömintähautoja kuin alueella olleita korsujakin. Järämältä etelään voi niin ikään löytää Palojoensuun eteen työnnetyn taisteluaseman korsut ja juoksuhaudat. Vaikka monet korsuista ovat pystyssä, ovat ne täysin sammaloituneita ja voivat koitua romahtamisvaaran vuoksi hengenvaarallisiksi, jos niihin päättää sisälle kiivetä. Samoin myös Mustavaaran asemat ovat pitkälti metsittyneet, m***a jäänteet on helppo löytää metsiköstä.
Jos Sturmbockia seuraa pidempään, törmää ennen pitkää myös Nunakseen, linjan eteläisimpään paljaslakiseen tunturiin. Sturmbock-linjalla saksalaisten puolustus perustui hallitseviin maastonkohtiin, joten monet alueen tuntureista kantavat vielä sodan jälkiä. Nunakselta voikin löytää jälkiä siellä ennen seisseistä korsuista, vaikka useimmista onkin jäljellä enää syvä louhittu kuoppa. Samoin esimerkiksi Jorboaivin suunnilta voi löytää jälkiä niin korsuista kuin asepesäkkeistä.
Enontekiön erämaasta voi myös vielä löytää miinoja. Etenkin puolustusasemien etumaastoista löytyy tänäkin päivänä saksalaisilta jääneitä miinoja, vaikka valtaosa onkin raivattu pois, joten näillä alueilla liikkuessa on hyvä olla varovainen. Sturmbockin selustaan taas on jäänyt esineistöä, joka kertoo osaltaan sotilaiden jokapäiväisestä elämästä rintamalla. Linjan selustalla olleiden rakennusten ympäristössä lojuu käyttöesineitä, kuten peltiämpäreitä ja emalisia pesuvateja, m***a myös jonkin verran miinalaatikoita. Lisäksi tyhjät lasipullot ovat yleinen näky selusta-alueilla kulkiessa. Sen sijaan valtaosa sotilastarvikkeista ja -varusteista on lähtenyt alueella vierailleiden mukaan, sillä jäljellä on enää satunnaisia suksien osia ja vuorikenkiä.
Lähteet:
Rikkinen, A. & Kastehelmi, E. (2022). Sturmbock – Tutkimusmatka Lapin sodan linnoitteisiin.
Rikkinen, A. & Kastehelmi, E. Forgotten Fronts. Nettisivu noudettu 07/2026.
Enontekiö. Järämä. Nettisivu noudettu 08/2026.
Kuvalähteet:
SA-kuva 165823 / Saksalaiset tuhosivat oman varastoalueensa räjäyttämällä ja polttamalla.
SA-kuva 166043 / Konepistoolimies lämmittelemässä palavan rakennuksen vierellä Muoniossa.
SeppVei. Järämän kivisiä puolustusrakennelmia Enontekiöllä. Wikimedia Commons.
Rikkinen, A. / Emil Kastehelmi kuvaamassa tähystyskorsua Kilpisjärvellä.
Kastehelmi, E. / Saksalaisten romahtanut rakennus tunturikoivikossa.
Kastehelmi, E. / Räjäytetyn saksalaiskorsun jäänteet.
Rikkinen, A. / Emil Kastehelmi kuvaamassa Ropin viestiaseman jäänteitä.
Rikkinen, A. / Aseman rakenne hahmottuu droonikuvasta mainiosti.
